Ylioppilaaksi pääsy oli Virpi Viidalle, 72, lapsuuden haave.
– Päätimme parhaan tyttökaverini kanssa kansakoulun neljännellä luokalla, ettemme lähde oppikouluun, koska se ei kummankaan isosiskolta oikein hyvin sujunut. Kun pääsimme kansalaiskoulusta, kaverini oli paras ja minä toiseksi paras. Minua jäi kaivelemaan, kun en mennyt oppikouluun, kun olen aina tykännyt koulunkäynnistä ja opiskelusta.
Kansalaiskoulun jälkeen Virpi kävi kauppakoulun, josta valmistui merkantiksi 1968.
– Suunnittelin jatkavani kauppaopistoon heti perään, mutta se tuntui vaikealta, koska en ollut lukenut englantia. Englanti oli hankalin aine lukiossakin, mutta vaikka se tuntui ihan ylivoimaiselta selvisin kursseista ja sain siitä arvosanan. Olin päättänyt, että käyn lukion oppimäärän vaadittavat kurssit, ja englantia oli kuusi pitkää kurssia. En kirjoittanut englantia vaan pitkän ruotsin. Voin kyllä sanoa, etten edelleenkään osaa englantia, Virpi nauraa.
Kolmella kerralla
Virpi Viita kirjoitti viisi ainetta, jotka hän jakoi kolmelle kirjoituskerralle.
– Viime keväänä kirjoitin äidinkielen ja yhteiskuntaopin, syksyllä matematiikan ja historian ja tänä keväänä ruotsin. Yhteiskuntaoppi oli kiinnostavaa ja se meni parhaiten. Matematiikka meni huonommin ja suunnittelin jo, että menen korottamaan sitä, samoin kuin äidinkieltä, mutta sitten ajattelin, että jos se kuitenkin on tässä.
– Minulla ei ollut muita tavoitteita kuin päästä läpi, ja se onnistui kerralla. Olen tyytyväinen.
Aikuisopiskelu oli Virpille tuttua, hän luki 2003 työn ohessa merkononiksi. Opinnot aikuislukiossa alkoivat syksyllä 2019. Opiskelu tapahtui iltaisin, muuten se on samanlaista kuin päiväopiskelu.
– Kaikki muut olivat paljon minua nuorempia. Eikä kurssimuotoisessa opiskelussa enää ole luokkakavereita, kun eri kursseilla on kuka milloinkin. Lakkiaiset ovat yhteiset päiväopiskelijoiden kanssa. Lohjan aikuislukiosta meitä kirjoitti tänä keväänä kymmenen.
Jatko-opintoja Virpi ei ole suunnitellut.
– Sitten kyllä tuntisin vieväni jonkun nuoremman paikan, mutta voi sitä opiskella avoimessa yliopistossakin. Eihän sitä koskaan tiedä. Nyt ainakin pidän välivuoden, ehkä lähden interreilamaan, Virpi nauraa.