Ensimmäisen luokan kansakoulutodistuksessa Seppo Lindeqvistillä, 72, on kolme nelosta ja sanat: Jää luokalle.
Kansakoulutodistuksen viereen Seppo on kehystänyt seinälle ravintoloiden keittiöiden kalustamiseen erikoistuneen Resta-Mesta Oy:n vuosittain tutuksi tulleen kolmen A:n sertifikaatin. Niiden vieressä komeilee kehyksissä kunniakirja Suomen Yrittäjien Timanttirististä, jonka Seppo sai vuonna 2012. Resta-Mesta on siirtynyt kokonaisuudessaan tyttärelle, Anne Lindeqvistille, joka luotsaa lähes kymmenhenkistä ammattilaisten joukkoa.
Sepolta löytyy aina apua, kun sitä pyydetään. Alastarolta, Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Seppo muutti Helsinkiin 17-vuotiaana.
– Meitä oli kahdeksan lasta. Kotimme oli köyhä. Helsinkiin omaan elämääni lähtiessäni äidillä ei ollut antaa minulle matkaevääksi kuin keitettyjä kananmunia. Ne taskussani mopoilin Helsinkiin, Seppo muistelee.
Töitä yrittäjähenkiselle miehelle riitti. Yrittäjyyttä hänellä on takana yli 45 vuotta. Sepolla on neljä lasta, poika sekä kolme tytärtä.
– Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että olen saanut kasvattaa lapset aikuisiksi yhdessä heidän äitinsä kanssa, joskin erostamme on jo 30 vuotta. Lastenlapsia meillä on seitsemän ja kaksi lastenlastenlasta.
Sattumalta tilanomistajaksi
Seposta tuli 25 vuotta sitten Lohjalla, läntisellä Uudellamaalla, Hiidenveden rannalla olevan, noin 1,5 hehtaarin järvenrantatilan omistaja monine rakennuksineen.
– Minulla oli nelisen vuotta lähellä nykyistä Seponrantaani vuokramökki, ja kun kuljin veneellä sen ohi, niin pohdin, että kukahan rikas tuon paikan omistaa. Saunan katolla oli lautasantenni, ja tuolloin 90 luvulla pidin sitä rikkauden merkkinä!
Järvenrantatilan omisti Tampereen kaupungin kamreeri, yksinäinen mies, jonka kuoltua tila oli siirtynyt valtiolle.
– Vähän yllättäen voitin tarjouskilpailun, Seppo kertoo.
Laakereilla uusi tilanomistaja ei saanut lepäillä.
– Tontti ja rakennukset olivat päässeet todella huonoon kuntoon.
Tätä nykyä kukoistavan puutarhan ja kallioisen metsän syleilyssä on Sepon kodin, 150 neliön päärakennuksen lisäksi perheen yhden tyttären vapaa-ajan talo, rantasauna, ulkorakennus sekä kolme vuokrattavaa mökkiä. Terasseja viettää iltaa tai nautiskella kesä-, syys- ja myös talvipäivistä on kymmenkunta. Korkeinta kallioterassia juhlistaa lipputanko Suomen lipulle. Tämän kesän suurimpia hankintoja on uusi laituri, jota 1500 kilon betonipainot pitävät paikoillaan järven pohjassa.
Mökki- ja kajakkivuokrauksen, SUP-lautailun ja saunomisen lisäksi Seponrannassa voi järjestää tilaisuuksia sekä tyky-päiviä. Kaikki astiat ja tykötarpeet ovat valmiina, ja tarjottavat hoituvat. Helsingistä Hiidenveden sillan kupeeseen ajaa vajaassa tunnissa.
Marilynkin vähän sattumalta
Kierrätys kukoistaa Seponrannassa. Kajakkivarastoina hänellä on ostoskärryvarastot toimintansa lopettaneen Anttilan pihalta. Isot kivipaasit, jotka rajaavat rantaa järveen, olivat Anttilan parkkipaikalla rajaajina. Rantasaunalle ja laiturille johtava jykevä kaide on peruja pankkisektorilta.
Nuotiopaikan mustaa graniittia olevat kivet ovat erään suurlähetystön työmaalta Helsingin Kulosaaresta. Sinne ne olivat väärää materiaalia, Sepon tarpeisiin istuivat loistavasti. Rannalla koristeena olevassa puuveneessä seilaa kaksi puusta veistettyä Hiiden neitoa.
– Ne sain hyvältä ystävältäni, Levin matkailuyrittäjä Päivikki Palosaarelta, Seppo kertoo.
Yksi vuokramökeistä on nimeltään Päivikki.
– Päivikki Palosaari oli avustamassa ja loihtimassa kesäherkkuja Seponrannan avajaisissa, ja hän yöpyi kyseisessä mökissä.