Neulominen on ollut raisiolaiselle Tiina Mahlamäelle, 60, vuosikymmenten saatossa keino purkaa stressiä ja käsitellä ahdistavia asioita.

– Kun keskittyy monimutkaisiin ohjeisiin, saa muuta ajateltavaa. Toisaalta neuloessa voi pohtia asioita ja keho on rauhallinen, hän tuumii.

Mahlamäki kasvoi perheessä, jossa käsityöt olivat vahvasti läsnä. Hänen äitinsä teki monipuolisesti erilaisia käsitöitä. Mummulassa kehrättiin lankoja, joten Mahlamäki pääsi jo lapsena näkemään lankojen synnyn alusta asti. Silti käsitöiden ja neulomisen aloittaminen koulussa tuntui tuskaiselta.

– Teini-ikäisenä tajusin, että asioita voi tehdä itse. Olin silloin punkhenkinen ja siihen kulttuuriin liittyi itse tekeminen. Myös saatavilla oleva vaatteiden valikoima oli huomattavasti kapeampi kuin nykyisin. Ei voinut vain tilata haluamaansa.

Mahlamäki hakeutui nuorena Tyrvään kotiteollisuuskouluun.

– Siellä tehtiin paljon perinteisillä tekniikoilla. Kangaspuilla ja pirtanauhoja. Punkhenkiset mustat työni eivät kauheasti saaneet siellä ihailua, hän nauraa.

Nuorena Mahlamäki teki myös villapaitoja ja kaulahuiveja. Niiden värivalikoimassa näkyi vahvasti omaehtoisuus.

– Käytin shokkivärejä, kuten violettia ja keltaista. Sellaisia yhdistelmiä, mitä kaupasta ei saanut.

Hyvän tekemistä

Neulominen, jota Tiina Mahlamäki on tottunut kutsumaan kutomiseksi, on ollut nuoresta asti enemmän tai vähemmän mukana hänen elämässään. Lasten muutettua pois kotoa siitä on tullut päivittäistä.

– On kausia, että haluan tehdä jotain tiettyä. Ohuista silkkilangoista tehtävät huivit ovat tuorein.

Lisäksi on valmistunut villasukkia, sormikkaita, lapasia, myssyjä, peittoja ja erilaisia kirjoneuleita.

– Olen tehnyt itselle, ystäville, omille lapsille ja läheisille.

Neulomisessa Mahlamäelle yksi kantava ajatus onkin hyvän tekeminen muille.

– Ne ovat hyvän tahdon eleitä, joista en odota mitään takaisin. Sukka kerrallaan hyvää. Minulle on tärkeää tehdä asioita muiden hyväksi. Vuosien varrella Mahlamäki on osallistunut erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin ja neulonut niihin esimerkiksi sukkia, myssyjä ja vauvan peittoja.

– Kun mieheni sai ensimmäisen lapsenlapsensa ja minusta tuli bonusmummo, tajusin, että olin ainoa kutova isovanhempi ja tein paljon vauvan neuleita. Silloin meni olkapää jumiin ja tarvitsin lopulta kortisonipiikin.

Lue lisää Hyvä Elämä -lehden numerosta 2/2024!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiina Mahlamäki on vuosikymmenten varrella neulonut paljon kaikenlaista niin itselleen, läheisilleen kuin hyväntekeväisyyteenkin. Kuva: Maija Linnala