Kiikalalaisen Hannu Vuoriston, 68, sukututkimusharrastus alkoi noin 30 vuotta sitten. Kipinä syttyi tarinasta, jossa kerrottiin ’’sinne sukuni miehet ja pojat menivät ja tyttäret vietiin’’. Kyseessä oli Kiikalan Yltäkylän Lääpän Iltu, Ilta Jokisen muistiinpanot sukunsa sijoittumisesta seudun kartalle.
– ’’Siihen aikaan Yltäkylän Arve (oikeinkorjaus Johan Johaninpoika) Lääpän isäntä toi emännän Peltolan Rasilta. Sittemmin isäntä sai tapaturmaisen kuoleman metsässä jättäen lesken ja viisi lasta. Suruajan loputtua leski puki itsensä punaiseen silkkiin uuden emännän paikan toivossa ja onnistuikin pääsemään Rasvalan Topulille, josta oli kovasti iloinen, toivoi vain, että olisi saanut edes yhden lapsen miehensä mieliksi, sekin toive täyttyi, sillä hän sai kolme, Jussin, Kaapon ja Lottan’’, lainaa Vuoristo muistiinpanoja.
Tarina jatkuu luettelona sukulaisten sijoittumisesta avioliittojen markkinoilla.
– Iltu kirjoitti varmasti, enempää asiaa ajattelematta sen, että miehet menivät ja naiset vietiin. Olen yrittänyt muistiinkirjoituksissani säilyttää kulloisenkin ajan kirjoittamisen, ajatusten ja sanomisten tyylin ja hengen.
Tämän tarinan henkilöiden järjesteleminen suhteessa toisiinsa aloitti Vuoriston sukututkimusharrastuksen.
– Aluksi tein sitä paperille, mutta nimistön lisääntyessä tarvittiin sukututkimusohjelma, jossa sinne sijoitetut henkilöt pysyvät järjestyksessä ja sieltä voi etsiä sukulaissuhteita. Rakensin, elämäntilanteen rauhallisuuden salliessa, kymmenen vuotta aktiivisesti sukutiedostoani.
– Sitten lapsemme alkoivat luoda parisuhteita ja saattelin heitä kirkon käytävää pitkin sulhasilleen. Jälkeläisiä alkoi syntyä ja elämä oli ja on hektistä sillä saralla. Koko ajan kolmisenkymmentä vuotta olen enemmän tai vähemmän ollut tutkimuksen parissa kirjaamassa tietoja ja avustamassa tiedonhaluisia.
Kirkonkirjat perustana
Sukututkimukset perustuvat kirkonkirjojen ilmoittamiin tietoihin. Perimätiedot saattavat joskus korjata tietoja oikeammiksi, mutta kerran kirjatut pysyvät kirkonkirjoissa alkuperäisinä.
Yhtä kaikki muut julkaistut ja julkaisemattomatkin sukulistat ovat vain ihmisten tekemiä ja ne sisältävät ’’astian makua’’.
– Perimätietojen kuuleminen vie usein tarkistusretkille arkistoihin. Minä olen hakenut tietoja Turun Maakunta-arkistossa käräjä- ja lainhuutokirjoista. Vanhan ruotsin taitajat pääsevät siellä ymmärtämään vanhempiakin tietoja. Onneksi venäläisyyden aika ei tuonut niihin omia kirjaimiaan ja kieltään.
Vuoriston varsinaissuomalainen asuinpaikka Kiikala on nykyään osa Saloa. Hän on laajentanut ymmärrystään ja elävöittänyt tarinoitaan karttojen avulla.
– Olen keränyt kaikkien aikojen kaikki saatavilla olevat paikalliset kartat. Niistä voi tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi kylien asutuksen kehittymisestä.
Sukututkimus on vienyt harrastajan monille hautausmaille etsimään edesmenneiden hautamuistomerkkejä ja toteamaan elämän aikarajoja.
– Tunnelman aistiminen hautausmailla on rauhallista ja siellä ympäriltä tuleva metelikin hiljenee. Niissä koetut ikävät ja surut muuttuvat ajan saatossa hyviksi tunnetiloiksi ja tarinoiksi. Olen saanut olla kaivamassa isälleni hautaa ja peittämässä lapiolla molemmat vanhempani. Se on ollut osa miehistä surutyötä ja heidän aikakautensa päättämistä.
Sukututkimus on ollut Vuoristolle ryhmätyötä monien asianharrastajien kanssa.
– Monista heistä olen saanut elämämittaisia hyviä ystäviä. Joitakin heistä en ole edes nähnyt kasvokkain vaan vain postiystävinä. Luottamus heihin on luja.