Kajaanilainen teatteriohjaaja, työnohjaaja ja tietokirjailija Eino Saari, 45, on perehtynyt kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen tärkeyteen. Hän etsii keinoja, jotka auttavat häntä itseäänkin kuuntelemaan. Oivalluksensa kuuntelemisen taidosta hän on pukenut myös kirjaansa Kuuntelemisen taito (Into Kustannus Oy, 2024).
– Voidakseni hyvin tarvitsen elävää yhteyttä toisiin ihmisiin. Kun koen tulevani kuulluksi ja tuotan tämän kokemuksen myös toiselle, niin vuorovaikutuksessa syntyy molempia ruokkiva yhteys. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen lisää ymmärrystä, empatiaa ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että oltaisiin aina kaikesta samaa mieltä, kiteyttää Saari.
Monet ihmiset toimivat ammateissa, joissa kuunteleminen on keskeisessä roolissa. Toimivia vuorovaikutustaitoja tarvitsevat esimerkiksi papit, opettajat, työnohjaajat, kriisityöntekijät, sairaanhoitajat, lääkärit ja niin ikään journalistit, kirjastonhoitajat ja apteekkarit sekä omaishoitajat.
Henkilökohtaisissa suhteissa, erityisesti perhesuhteissa kuunteleminen nousee arvoon arvaamattomaan. Toimiva kommunikaatio on myös parisuhteen perusta.
– Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen on keskeinen osa yhteyden ylläpitämistä puolisoiden välillä. Aina ei tarvita pitkiä keskusteluja. Jonain hetkenä voi riittää kohtaava katse tai vaikkapa muutama minuutti kiireetöntä aikaa iltapalan äärellä. Jos jää toistuvasti vaille kohtaamista, seuraukset voivat olla parisuhteen kannalta tuhoisat, Saari toteaa.
Kuuntelijoiden maailmassa
Saari päätyi kuuntelemisen pariin muutama vuosi sitten jututtaessaan miestyön parissa toimivia pappeja, psykoterapeutteja ja historioitsijoita. Hän haastatteli heitä suomalaisten miesten suhteesta fyysiseen kosketukseen työstäessään kirjaansa Miehen kosketus (Gummerus, 2020).
– Vaikutuin siitä, miten haastateltavani kuuntelivat vastavuoroisesti minua. Heidän rauhallinen läsnäolonsa teki minuun syvän vaikutuksen. Tiesin toki, että ammattikuuntelijaksi voi myös kouluttautua. Haastateltavissani ilmeni kuitenkin jotakin sellaista, mitä ei voi oppia pelkästään kirjoista, hän sanoo.
Kuuntelemisen taito -kirjaansa Saari haastatteli ammattikuuntelijoita, kuten psykoterapeuttia, kriisityöntekijää ja rikostutkijaa.
– He kaikki ovat työssään ja elämässään oppineet erilaisia tapoja kuunnella. Esimerkiksi sairaalaklovni, joka ei kosketa potilaita fyysisesti, voi ottaa potilaan syleilyynsä kuuntelemalla. Rikostutkijakin rakentaa luottamuksellisen suhteen rikollisiin, uhreihin ja omaisiin pitkälti kuuntelemalla. Eläinten turvakodin johtaja kuuntelee kodittomia ja kaltoinkohdeltuja eläimiä, Saari havainnollistaa.
Kuuntelemisessa ei aina tarvita verbaalista kommunikaatiota.
– Kirjaani haastattelemani eläinten turvakodin johtaja kertoi, että eläinten parissa työskentelevät tarkkailevat poikkeuksia. Jos eläin käyttäytyy kuten ennenkin, kaikki on todennäköisesti hyvin. Kun ilmenee poikkeavia ääniä tai käyttäytymistä, saattaa eläimellä olla jokin vaiva tai kipu. Eläinten turvakodin johtajan viestiä: Anna aikaa, tilaa, rauhaa ja kohtele toista yksilönä, voi soveltaa myös ihmisten maailmassa, korostaa Saari.