Syö vähemmän ja liiku enemmän. Tuttu ohje jokaiselle, joka on kamppaillut ylipainon kanssa.
– Se on tavattoman huono neuvo, sanoo Helsingin yliopiston professori, Painonhallintatalon ylilääkäri Kirsi Pietiläinen.
– Nykyisin ymmärrämme, että suoliston erittämillä kylläisyyshormoneilla on suuri vaikutus siihen, kuinka painonhallinta onnistuu.
Kun uutta tietoa on saatu, myös hoitomahdollisuuksien ja hoidon tulosten näkymät ovat positiiviset. Lihavuus ei siis johdu tahdonvoiman puutteesta eikä luonteen heikkoudesta,
eikä kukaan ole tieten tahtoen valinnut olla lihava. Silti lihavuutta edelleen usein stigmatisoidaan.
Runsaasti liitännäissairauksia
Lihavuuteen liittyy monia liitännäistiloja, jotka Pietiläinen jakaa kolmeen erilaiseen luokkaan. Ensimmäinen ”M” on mekaaniset asiat, toinen metaboliset ja kolmas mentaaliset.
Mekaanisia asioita ovat suureen kehon kokoon liittyvät vaivat, kuten nivelrikko tai refluksitauti, ja uniapneakin.
Metabolisia ovat muun muassa diabetes, verenpainetauti, korkea kolesteroli, rasvamaksa, kihti ja sappikivet.
Mentaalisiin kuuluvat mielenterveyteen liittyvät asiat, kuten masennus. Masennukseen liittyy vahvasti lihavuuden stigma, joka edelleen näyttäytyy voimakkaana. Siitä seuraa monenlaisia asioita mielen puolelle.
– Lihavuusstigma on asia, joka valitettavasti meidän yhteiskunnassamme yhä näkyy. Se tarkoittaa se sitä, että lihavuuteen kohdistetaan eriarvoisuutta tai negatiivisia asenteita, ennakkoluuloja tai syrjintää, jotka eivät liity sen ihmisen oikeisiin ominaisuuksiin ollenkaan. Kuitenkin oletetaan, että jotkut ominaisuudet liittyisivät lihavuuteen.
Pietiläisen mukaan tämä näkyy koko yhteiskunnassa – terveydenhuollossakin, vaikkakin vähenevässä määrin.
– Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa panostamme voimakkaasti siihen, että koulutettavat lääkärit saisivat sellaista oppia ja kädentaitoja, että he osaisivat sitten vastaanotolla kohdella potilaita arvokkaasti. Olemme kaikki tasa-arvoisia ihmisiä sairaudentilasta riippumatta.