Väestöliiton tutkijan Miika Mäen mukaan läheisten ihmisten merkitys on tärkeä meille ihmisille eritoten siksi, että kasvamme ja elämme yhteisöjen kautta.
– Perhesuhteiden erityinen tärkeys on siinä, että ne sitovat ihmiset pitkäksi aikaa toisiinsa, paitsi luonnostaan, myös kulttuurisesti. Esimerkiksi sisarussuhteet ovat ihmisen pisimpiä ihmissuhteita, Mäki sanoo.
Mäki on lisäksi väitöskirjatutkija ja tutkii parisuhteita eri näkökulmista.
– Vanhempia ja lapsia yhdistää biologinen side, mikä tekee suhteesta muita suhteita syvemmän ja läheisemmän. Siihen vaikuttavat samalla kulttuurien luomat velvoitteet perheenjäseniä kohtaan riippumatta siitä, eletäänkö pienessä kyläyhteisössä tai länsimaisessa yhteiskunnassa.
Mäki näkee, että perhe- ja parisuhteisiin liittyy läheisyyden lisäksi aina vastuuta toisesta ihmisestä. Siksi parisuhde on ystävyyssuhdetta kiinteämpi. Jos vaikkapa kumppaneista toinen sairastuu, toinen toimii ainakin epämuodollisesti omaishoitajana.
– Vanhemmilla on jo juridinenkin velvollisuus huoltaa lapsiaan, ja lapsella ainakin sosiaalinen velvollisuus ja useimmiten myös halu pitää huolta ikääntyvistä vanhemmistaan ja heidän puoliaan, kun he eivät siihen enää pysty.
Läheiset ovatkin vanhuuden turva. Tämä erityspiirre kuuluu läheisiin suhteisiin, joita perhesuhteet useimmiten ovat.
Mäen mukaan pari- ja perhesuhteiden tiiviys ja velvoittavuus luovat hyvinvointia yhtä lailla yhteiskunnalle kuin yksilölle itselleen.
– Parisuhteen tärkeydestä kertoo jotakin amerikkalaisissa tutkimuksissa tehty havainto, että hyvä parisuhde ennustaa parempaa hyvinvointia kuin hyvä ura.
Ongelmana yksinäisyys
Yksinäisyys on merkittävä ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Mäki kertoo, että Väestöliitossa yksinäisyyttä ja lapsen saantia tutkinut tutkimusprofessori Osmo Kontula on sanonut, ettei monikaan ihminen nuorena tajua sitä, että lapseton nuoruus usein tarkoittaa yksinäistä vanhuutta.
– Yksinäisyys voi olla niin kipeä asia, että jonkun toisen on vaikea lähteä toiselle sanomaan, mitä tämän pitäisi tehdä, jotta homma toimisi. Yhteisöpaine parisuhdetta kohtaan sen itsensä takia vain pahentaa tilannetta, Mäki sanoo.
– Ihminen voi kuitenkin elää hyvää elämää ilman pari- ja perhesuhteita. Myös muut ihmissuhteet voivat olla merkityksellisiä. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes halua parisuhdetta ja perhettä ja yksineläminen on tietoinen valinta. Sitä on silloin hyvä kunnioittaa ja antaa tilaa erilaiselle elämänpolulle.
Mäki näkee, että on monia tapoja täyttää perheen tai parisuhteen jättämää koloa elämässä ja saada niistä merkitystä elämään.
– Perheetön voi olla osa laajempaa yhteisöä, joka kantaa ja tukee ja katsoo perään, jos jotakuta ei ole hetkeen näkynyt maisemissa. Ystävät pystyvätkin jossakin määrin paikkaamaan perhettä.
Mäki kokee, että ongelma on yhteiskunnallinen, jos kulttuuri ei ole yhteisöllinen, ja iso määrä perheettömiä ihmisiä päätyy olemaan yksin ja syrjäytyy, kun he eivät pysty navigoimaan tällaisessa vaikeassa tilanteessa.
– Mielestäni on tärkeää pitää mielessä, että jos meillä on yhteiskunnallisia ongelmia, ne eivät ratkea sillä, että sanotaan suoraan tai epäsuorasti, miten yksilön pitää toimia ikään kuin ongelma olisi yksilössä. Sen sijaan kyse saattaa olla siinä, ettei meillä ole sellaisia sosiaalisia tukiverkostoja, jotka huolehtisivat kaikista yhteisönsä jäsenistä.
– Monesti merkitystä elämäänsä saa siitä, ettei elä yksistään itseään, vaan myös toisia varten. Esimerkiksi konkreettisesti auttaa toisia tai tekee jotain itseään suuremman eteen, tekee vapaaehtoistyötä tai toimii yhdistyksessä tai seurakunnassa.