Toimiva vuorovaikutusyhteys muihin ihmisiin on meille suorastaan elinehto. Jyväskylän yliopiston psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri muistuttaa, että ihminen on syntyessään avuton ja vahvasti sen varassa, miten tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.
– Vauva pystyy kommunikoimaan tarpeistaan rajallisesti, mutta vähitellen vuorovaikutuksen keinovalikoima kasvaa. Läpi elämän vuorovaikutuksella on valtava merkitys.
Vuorovaikutukseen ja sen onnistumiseen saattaa liittyä erilaisia haasteita riippuen opituista vuorovaikutustaidoista. Lisäksi erilaiset fyysiset sairaudet korostuvat erityisesti seniori-iässä.
– Fyysiset sairaudet voivat tuoda haasteita kommunikaatioon. Silloin oleelliseksi nousee, pystyvätkö läheiset ihmiset tulkitsemaan tilanteita ja tarpeita oikein. Kenelle vain voi elämässä tapahtua asioita, jolloin on tärkeää, että lähipiirissä voi saada ja antaa kannattelua.
Onnistunut vuorovaikutus syntyy Kykyrin mukaan muutamasta tärkeästä tekijästä. Niistä merkityksellisin on aktiivinen kuuntelu.
– Kun on utelias ja aidosti haluaa ymmärtää ja kuulla lisää, rakentaa liimaa keskustelukumppaniin, mutta pitää malttaa oikeasti kuunnella.
Toiseksi tekijäksi Kykyri nostaa omien ajatusten, toiveiden ja tarpeiden ilmaisun.
– Niitä pitää ilmaista riittävän jämäkästi, muttei hyökkäävästi. Se vaatii itsetuntemusta ja toisaalta toisen mielen lukemista ja hänen asemaansa asettumista. Miltä toisesta tuntuu, kun sanon tämän asian näin. Asioita pitää sovittaa toinen ihminen huomioiden. Se ei ole helppoa, mutta sitä on koko elämä aikaa harjoitella.
Jos vuorovaikutuksessa syntyy hankalia hetkiä, oleelliseksi muodostuu rakentavan riitelemisen taito.
– Palataan selvittelemään tilannetta vasta, kun on rauhoituttu ja etsitään asioita, jotka mahdollistavat ratkaisun.
Kuorolaulajana Kykyri vertaa vuorovaikutusta kuorossa laulamiseen. Miten voisi laulaa pitäen kiinni omasta stemmasta niin, että samalla kuulee toista ja olla vaikka riitasoinnussa eli eri mieltä kaikessa – mutta rauhassa.
Perhekohtaiset tavat
Kykyri toteaa, ettei loppujen lopuksi tarvita paljoakaan, jotta vuorovaikutus menee pilalle. Syynä voi olla esimerkiksi henkilöiden välistä eriparista vuorovaikutusosaamista, taustalla olevia vaikeita kokemuksia tai kilpailuasetelmaa. Toisaalta niinkin arkiset asiat kuin kiire, stressi ja kuormitus heijastuvat vuorovaikutustilanteisiin.
– Olemme kaikki rajallisia ja epätäydellisiä. Se täytyy hyväksyä. Tilanteet ovat myös erilaisia, ja voi olla esimerkiksi ikään liittyvää erilaisuutta vuorovaikutuksessa.
Tilanteet, joissa toinen haluaa syystä tai toisesta jyrätä ja näyttää muille tai ajaa omaa agendaansa, ovat Kykyrin mukaan haastavia.
– Ongelmia tuottavilla vuorovaikutustavoilla on usein pitkä historia.
Vuorovaikutuksen kulttuurista puhuttaessa Kykyri ei mielellään niputakaan suomalaisia yhteen nippuun vuorovaikutustaitojen osalta, vaan kokee, että kyse on enemmän perhekohtaisista tavoista.
– Perheissä on erilaisia tapoja tukea ja keskustella sekä ilmaista erimielisyyttä ja pitää puoliaan. Tätä voi tarkastella niin omalla kohdalla kuin omassa perheessä ja pohtia, mitä voisi tehdä toisin tai mistä vahvuuksista pitää kiinni. Kenties omaa oloa voisi sanoittaa paremmin, jotta toiset ymmärtäisivät paremmin.