Marimekko Oy:n vuonna 1951 perustanut Armi Ratia (1912-1979) rakasti kukkia. Hän lähetti niitä mielellään ja usein ihmisille. Marimekon tiloissa oli aina tuoreita leikkokukkia. Oli kuitenkin yksi paikka, jossa kukat eivät Ratian mielestä toimineet – kankaalla.
Ratia koki, ettei luonnonkukkien kauneutta ja todellista olemusta ole edes mahdollista vangita kuvioon kankaalle. Kukat ovat kauneimmillaan luonnossa.
Siksi Ratia kannusti Marimekon suunnittelijoita luomaan jotain uutta, erilaista ja rohkeaa. Ajalle tyypilliset pienet ja konservatiiviset kukkakuviot eivät hänestä kuuluneet tuohon ajatteluun. Hänen on kuvattu olleen mielipiteessään ehdoton. Tästä syystä Marimekon mallistoihin ei alkuun kuulunut kukkia.
Mutta Marimekon ensimmäiseksi tekstiilisuunnittelijaksi palkattu Maija Isolakin osasi pitää kiinni näkemyksestään. Keväällä 1964 häntä kiinnostivat kukat, ja hän halusi näyttää Ratialle, etteivät kankaalle tehdyt kukat kilpaile luonnonkukkien kanssa.
– Isola suunnitteli koko joukon valloittavia kukkakuvioita ja esitteli ne Ratialle. Näiden joukossa oli Unikko. Legendan mukaan se oli Ratialle rakkautta ensisilmäyksellä, kertoo Marimekon kodintuotteista ja kuviosuunnittelusta vastaava muotoilujohtaja Minna Kemell-Kutvonen.
Hän kertoo pohtineensa useampaan otteeseen uransa aikana, mikä on Unikko-kuvion suuren suosion salaisuus.
– Mielestäni suosio selittynee sillä, että Unikossa yhdistyvät kiehtovalla tavalla vastavoimat. Visuaalisesti Unikko on voimakas ja pysäyttävä graafisuudessaan, mutta samaan aikaan aiheena ja itse teoksena todella sympaattinen ja globaalisti ymmärrettävä. Se on taideteos kukasta täydessä kukassaan. Kun Unikko- kuvion kohtaa ensimmäistä kertaa, ei voi olla hymyilemättä.
– Toinen selitys Unikko-kuvion jatkuvalle suosiolle ovat asiakkaamme. He ovat valinneet Unikko kuvion, joten sen elämä on syntynyt myös orgaanisesti, Kemell-Kutvonen juttelee.
Unikon monet kasvot
Ensimmäinen Unikko oli terälehdiltään punainen ja pinkki. Kukan keskiö oli oranssi ja sen painaminen punaisen terälehden päälle synnytti kankaaseen päällemenon – tahattoman viidennen värin.
Päällemenovärit olivat tuolloin tunnusomaisia Marimekon kankaille, ja merkki käsinpainamisen kivoista sattumista. Punaisen Unikon jälkeen nähtiin tummansinistä ja oranssia yhdistelevä kuvio ja pian sen jälkeen musta-oliivinvihreä Unikko.
Unikko-kuvio on vuosien varrella elänyt monipuolista elämää ja ollut esillä monessa eri yhteydessä ja monessa eri maanosassa; aina painokankaasta vaatteisiin, astioista kenkiin, lentokoneista kuumailmapalloihin, busseista ratikoihin, urheiluvaatteista juhlapukuihin ja niin edelleen.
– Nämä kaikki ovat merkki siitä, että Unikko on vahva kuvio. Sitä on nähty monissa eri skaaloissa, monissa eri värirytmeissä pintakuvioina ja kappalepainettuna. Aina se on kuitenkin säilyttänyt oman vahvan alkuperäisen olemuksensa ja tunnistettavuutensa, Kemell-Kutvonen sanoo.
– Juhlavuotensa kunniaksi Unikko skaalautui entistä isommaksi Iso Unikko -kuvioksi, josta katosivat kukan silmät ja varret, mutta tunnistettavuus säilyi edelleen. Uskon vastaavanlaisen kehityksen jatkuvan tulevaisuudessakin.
Kemell-Kutvosen mukaan Unikko esiintyy nyt juhlavuotenaan ensi kertaa myös kolmiulotteisena muotona keramiikkalautasissa.
– Tällaista kehitystyötä teemme aina kiinteässä yhteistyössä Maija Isolan perheen kanssa. Yhteistyö ja tiivis vuorovaikutus suunnittelijoiden tai heidän perheidensä kanssa on osa normaalia design- ja tuotekehitysprosessiamme, kun tutkimme, miten voisimme uudella tavalla tulkita arkistokuosejamme.