Koronan, Ukrainan sodan ja kaiken yläpuolella olevan ilmastonmuutoksen vuoksi olemme eläneet pitkän aikaa monikriisien maailmassa. Tilanne on saanut filosofian tohtorin, psykologin ja kirjailijan Pekka Saurin mielestä monet ihmiset, etenkin nuoret ahdistumaan.
– Moni miettii, voiko tulevaisuuteen suhtautua positiivisesti. Tulevaisuuteen voi ja pitää suhtautua positiivisesti ja optimistisesti. Ilman uskoa tulevaisuuteen elämä ei ylipäänsä voi jatkua, hän korostaa.
Sauri näkee, että uutisoinnissakin helposti nostetaan esiin vain kielteisiä asioita, mikä on sinänsä luonnollista, koska uutisiksi nousevat poikkeamat normaalista.
– Nämä poikkeamat ovat usein onnettomuuksia, epäonnistumisia ja sotia ja muita vastaavia. Niistä rakentuu helposti negatiivinen ja ahdistava kuva sekä nykyhetkestä että tulevaisuudesta, mutta silti kaiken ahdistavan uutisoinnin läpi löytyy aina positiivisiakin asioita.
Jakaminen vähentää ahdistusta
Periaatteessa ahdistus ja pessimismi puolittuvat jakamalla. Saurin mukaan jakaminen muiden ihmisten kanssa onkin ensimmäinen askel, jolla saadaan käännettyä asennetta ja tulevaisuusmasennusta myönteisemmäksi.
– Jos kykenee jakamaan ahdistuksiaan toisten kanssa, huomaa monesti, ettei ole yksin tunteidensa kanssa, vaan kaikilla on enemmän tai vähemmän samankaltaisia kokemuksia. Jakamalla häviää poikkeavuuden tunne. En olekaan ainoa, joka ajattelee näin.
– Ihmisen toimintaan on sisäänrakennettuna se, että tehdään tulevaisuudensuunnitelmia ja yritetään toteuttaa niitä käytännössä. Eikä siitä tule mitään, jos koko ajan ajatellaan, ettei niistä mitään tule.
– Toisaalta näihin suunnitelmiin ei oteta mukaan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, ettei niistä kumminkaan mitään tule. Tämä hyvin yksinkertainen ihmiselämän totuus kannattaa pitää mielessä.
Sauri neuvoo myös pitämään päämäärät ja välineet erillään toisistaan. Teknologia on kehittynyt valtavasti viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti viestintäteknologia kaikkine sähköisine viestintäalustoineen.
– Helposti käy niin, että välineet muuttuvat itsetarkoitukseksi. Ja unohtuu, että ne ovat ainoastaan välineitä tärkeiden päämäärien toteuttamiseen. Itseään kannattaisi aina välillä muistuttaa niistä päämääristä, joita varten meillä on teknologisia välineitä.
– Nyt käydään keskustelua siitä, pitäisikö koululaisilta ottaa puhelimet pois eli vähentää lasten ruutuaikaa. Keskustelu liittyy samaan asiaan. Välineet ovat saaneet itsetarkoituksellisen aseman ja päämäärät hukkuvat niiden alle.