Tehdään nyt alkuun yksi asia selväksi: ihminen on trooppinen laji. Piste. Kenenkään ei siis tarvitse yhtään häpeillä, jos pohjoisen talvikausi tuntuu vievän joka vuosi mehut jo ennen kuin joululaulut alkavat raia’ta, toteaa Satu Rasa kirjassaan Kaamosväsymys.

Rasa kertoo kirjassaan värikkäästi omista kokemuksistaan ja vaiheistaan taistelussa pimeää ja kylmää vastaan. Hän antaa lukijalle ajateltavaa, vinkkejä ja tehtäviä.

Pimeän talviajan väsymys on normaali reaktio ihmiselle. Tutkimusten mukaan 85 prosenttia Suomen asukkaista saa jonkinlaisia oireita pimeästä talvikaudesta. Raahaudumme pimeät talvikuukaudet arjessa massan mukana, mutta niin sanotusti puolilla valoilla. Kaamosoireille on tyypillistä, että talvet alkavat vaivata todenteolla vasta aikuisena. Nykyisin kaamoksella tarkoitetaan puhekielessä talviaikaa, jolloin auringonvaloa ei ole samalla tavalla kuin kesäkaudella, eli toisin sanoen mielestämme tarpeeksi.

Satu Rasa toteaa aina ajatelleensa, että kaamosoireilu on luonnollinen reaktio epäluonnollista ympäristöä kohtaan. Ihmisen elimistö tarvitsee valoa samaan tapaan kuin kasvitkin. Ihmeellistä hänen mukaansa on se, miksei asiasta puhuta sen enempää. Lapset opetetaan käyttäytymään kauniisti, syömään terveellisesti, säästämään pahan päivän varalle, mutta heille ei opeteta, kuinka talvesta voisi selvitä mahdollisimman hyvin.

Rasa keskittyy kirjassaan kaamosväsymykseen, jonka oireet voivat jatkua Suomessa melkein puoli vuotta: lokakuussa hiljalleen laskeutuva pimeys kasvattaa oireita, jotka jatkuvat helmikuun loppuun saakka. Tämän jälkeen maaliskuun kevätaurinko vie oireet pikkuhiljaa mennessään. Väsymystaistelu pimeyden kanssa on usein pahimmillaan tammikuun ensimmäisillä viikoilla.

Kaamosväsymyksen oireisto on hyvin samanlainen kuin kaamosmasennuksen, mutta oireet ovat lievempiä ja toimintakyky säilyy parempana. Kaamosväsymys voi oireilla, muun muassa: väsymyksenä, ruokahalun kasvuna ja makeanhimona. Kaamosmasennuksessa oireiden lista jatkuu: Masentunut (surullinen) mieliala, toimintakyvyn väheneminen, ahdistuneisuus ja ärtyneisyys. Toisin kuin kaamosmasennukseen väsymykseen ei ole lääkehoitoa. Jokaisen on itse löydettävä toimivat keinot oireiden selättämiseksi.

Jos kaamosoireet ovat talvikuukausina toistuvia, kannattaa varata aika lääkärin vastaanotolle. Hän voi arvioida, ovatko oireet kaamosmasennusta vai -rasitusta. Jos oireet johtuvat kaamosmasennuksesta, antaa lääkäri lisää tietoa sairaudesta ja vastaanotolla tehdään yhdessä hoitosuunnitelma.

Aamuvalo vähenee

Kaamosoireilun avainaiheuttaja on aamuaikaan saatu vähäinen valo. Kun päivät syksyllä lyhenevät, valoa on aina vain vähemmän aamun tunteina. Tieteellisten tutkimusten mukaan ihmisen sisäinen kello jätättää pimeällä. ”Ihmisen sisäinen kello tahtoo jätättää jo luontaisestikin, mutta valon vähetessä ilmiö voimistuu ja aiheuttaa oireita. Tässä yhteydessä on puhuttu myös aivojen hermovälittäjäaineesta, serotoniinista. Siitä tiedetään, että auringonvalo, mutta myös voimakas keinovalo, lisää välittömästi serotoniinin käyttöä hermosolujen välisessä kemiallisessa viestinnässä. Myös serotoniinin tuotanto aivoissa lisääntyy selvästi, kun vuorokauden valoisa aika pitenee ja aurinkoisten päivien määrä kasvaa”, kertoo Rasan haastattelema Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) tutkimusprofessori Timo Partonen.

Oireiden määrä vaihtelee ilman mitään kovin näkyvää syytä täydestä nollasta arkea paljon haittaaviin. Varsinkin monet miehet porskuttavat räntäsateessa eteenpäin ja kohauttelevat hartioitaan, kun puhutaan mahdollisista kaamosoireista. Oman asenteen lisäksi myös geeniperimällä saattaa olla merkitystä oireiden laajuuteen. Mitä useammalla biologisella sukulaisella on mielensairauksia tai kaamosoireita, sitä todennäköisemmin omankin kaamosoireilun taustalla on geneettinen taipumus.

Stressin yhteydessä kaamosoireet voivat tuntua erityisen hankalilta. Kun jaksamisen kuminauhaa venytetään tarpeeksi, voi katkeaminen olla yllättävän lähellä. Vähemmän kuormittuneella on joustoa ja pitkää pinnaa enemmän kuin valmiiksi kuormittuneella, joka yrittää selviytyä tammikuisen aamun yllätyslumitöistä – pimeydessä voi katketa lumiukon selkä.

Lue lisää Hyvä Elämän numerosta 7/2023!

Pimeimpänä jaksona jokaiseen päivään kannattaa kehitellä jotakin mielihyvähormoneja buustavaa tekemistä.