Palataan 1990-luvun loppuun, jolloin Jore Marjaranta haki apua pahaksi äityneeseen iskiakseen.
– Kiropraktikko totesi, että mikäli hoito ei ala auttaa, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ja keskustella selän leikkauksesta. Ajattelin, että on oltava muitakin vaihtoehtoja, ja hakeuduin ystävättäreni neuvosta vyöhyketerapeutille, Marjaranta muistelee.
Kivikova ja jäykkä selkä saikin apua hoidosta. Marjaranta pääsi lähes kokonaan eroon kivuista.
Huolimatta saadusta avusta hän ymmärsi, että keskivartalon ja selän lihaksia tulisi vahvistaa liikunnan avulla. Samainen ystävätär patisti joogasalille. Vuosituhannen vaihteessa Marjaranta löysi itsensä Helsingin Astanga-joogakoulun alkeiskurssilta.
– Huomasin heti joogan hyvää tekevän vaikutuksen sekä rauhallisen ilmapiirin salilla. Sainkin lievän addiktion ja halun päästä aina uudestaan ja uudestaan salille.
Innostusta siivitti myös se, että keskivartalo alkoi tuntuvasti vahvistua ja selkäoireet vähenivät silmin nähden.
– Kymmenisen vuotta kävin salilla välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Seuraava merkittävä askel tapahtui vuonna 2010, kun Marjaranta muutti perheineen Amerikan Coloradoon.
– Olin siellä muutaman vuoden koti-isänä ja opiskelin samalla hathajoogaohjaajaksi.
– Tarkoituksena oli saada lisää tietoa omaan harjoitukseen sekä helpottaa omaa tekemistä.
Omat joogatunnit
Palattuaan takaisin Suomeen Marjaranta otti yhteyttä ystäväänsä Keijo Mikkoseen kysyäkseen, voisiko tulla kokeilemaan joogatuntien vetämistä Mikkosen Lauttasaaren Liikuntakeskuksessa Helsingissä.
– Jännitti ihan vietävästi. Ajattelin, että menee varmaan ainakin sata tuntia, ennen kuin pääsen jäljille siitä, kuinka joogaa opetetaan, Marjaranta nauraa.
Joogan rinnalle tuli pian Suomessa kehitetty asahi-terveysliikunta, kun Marjaranta kävi asahiohjaajakoulutuksen ja alkoi tuurata Mikkosta ajoittain asahitunneilla.
– Tein joogaa ja asahia käsikädessä, ja tunnitkin alkoivat pikkuhiljaa lisääntymään. Vähitellen levittäydyin Lauttasaaresta Espooseen, Vantaalle ja muualle Helsinkiin.
Parhaimmillaan joogatunteja ehti kertyä kahdeksasta kymmeneen viikossa.
– Viime syksynä halusin hidastaa tahtia. Se olikin onni, sillä laulukeikat alkoivat lisääntyä. Tällä hetkellä vedän noin viittä, kuutta tuntia viikossa, Tampereelle muuttanut Marjaranta kertoo.
Lue lisää Hyvä Elämä -lehden numerosta 1/2023!
Pieni kuva: Harri Hinkka