Uudessa sarjassaan Heikki Kahila käy läpi muistojaan uutis- ja viihdemaailmasta merkittävien suomalaisten henkilöiden kautta ja keskustelee niistä toimittaja Markku Veijalaisen kanssa.

– Maamme yli miljoona eläkeläistä on unohdettu viihdeohjelmien kohderyhmistä. Viihteen tarve ei todellakaan lopu eläkeikään, toteaa Kahila.

– Helsingin kaupunki ja Lämpiö ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden kantaa tarinakorteni kekoon ikääntyvälle Suomelle, joka ansaitsee laadukasta viihdettä. Olisi tärkeää, että viihde- ja muut kulttuuripalvelut seuraavat ikäihmisiä elämänmuutosten mukana. Jokaisella on oma käsityksensä viihteestä, riippuen esimerkiksi iästä ja elämänkokemuksista, toteaa Kahila.

– Minun historiani on luonnollisesti muokannut viihdemieltymyksiäni. Päädyin aikoinaan viihdemaailmasta eli musiikin, kuuluttamisen ja huumorin parista tv-uutisiin. Sieltä sitten palasin takaisin viihteen pariin, TV1:n viihdetoimituksen ensimmäiseksi tuottajaksi.

Kahila on päässyt elämänsä aikana seuraamaan laajasti Suomen viihteen kenttää.

Viihdekokemuksia sota-aikoina

Kahila on kotoisin Varkaudesta ja hänen äitinsä toimi sota-aikana lottana sotasairaalassa.

– Sairaalassa monet isät kaipasivat omia lapsiaan, joten minua siirreltiin polvilta toisille viihdetilaisuuksissa, joihin pääsin äitini mukana. Lievitin näin osaltani isien ikävää.

– Isompaa ja minuun syvästi vaikuttanutta viihdettä sen sijaan tarjosivat viihdytyskiertueen Harmony Sisters-yhtye. Heitä säesti tuolloin hanurilla sotilaspukuinen muusikko.

– Vuosia myöhemmin näin tilaisuudesta otetun valokuvan. Muusikko oli huonetoverini TV1:n viihteessä, kapellimestari Aarno Walli, myhäilee Kahila.

Sotien jälkeinen Suomi ryhtyi todella tanssimaan, viikolla neljä kertaa ja sunnuntaina kahdesti. Tanssilavat kukoistivat.

– Ikäni osalta en päässyt parketille, mutta tanssimusiikki vaikutti keskeisesti musiikkimieltymyksiini. Radioviihde oli erittäin keskeistä ja Lauantain toivotut suosittu ohjelma 50-luvulla. Siinä viimeiset 15 minuuttia oli omistettu kevyelle musiikille.

– Samoin jazz, johon Varkauden uuden kappalaisen poika minut tutustutti. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa musiikkia, se oli ns. dixielandia. Tuo kappalaisen poika, Jorma Railonkoski perusti sittemmin Storyville jazz-klubin Helsinkiin.

– Tutustuin Reino Johanssoniin, jolla oli suuri levykokoelma eri tyyllilajien jazzia. Silloin Varkaudessa vaikuttaneen Jaakko Salon luona kävin kuuntelemassa be bopia. Reiska osti minulle elämäni ensimmäisen konrabasson. Menin tunneille ja pääsin Reiskan bändiin. Hän opasti minut myös iskelmälaulun saloihin.

– Kuuntelin BBC:n Kello viiden tanssihetkeä ja öisin, kun radiotaajuus oli sopiva, The Voice of American-ohjelmaa. Ne olivat jokaisen iskelmädiggarin ja jatsarin tuntemia ohjelmia.

Lue lisää Hyvä Elämän numerosta 7/2023!

Koen, että maamme yli miljoona eläkeläistä on unohdettu viihdeohjelmien kohderyhmistä, summaa Heikki Kahila. Kuva: Gummerus: Liisa Takala