Vuonna 1989 löytyi rintasyöpä. Tunsin rinnassa kyhmyn ja menin gynekologille. Syöpä, saatiin heti pois, sillä rinta poistettiin leikkauksessa lähes kokonaan ja lisäksi sain sädehoitoa. En ole koskaan halunnut rinnan korjausleikkausta, koska en ole kärsinyt rinnan puuttumisesta. Minulla on rintaliiveissä täyte, jonka kanssa pärjään hyvin.
Vuonna 2008 syöpä löytyi vatsakalvolta. Siitä leikattiin pois niin paljon kuin pystyttiin, ja lisäksi sain sytostaattihoitoa. Leikkauksessa poistettiin myös kohtu, munasarjat ja umpilisäkkeestä lähtien kaikki muutkin elimet, jotka lähtivät irti elintoimintoja vaarantamatta, jottei syöpä leviä niihin.
Vuonna 2020 löytyi ensimmäisen kerran suolistosyöpä, paksusuolesta. Kasvain leikattiin pois Espoon Jorvissa. Myös ohut- ja paksusuolta vietiin pitkät pätkät.
Vuonna 2024 tuli suolistosyöpä paksusuoleen uudelleen. Suolistossa on kaksi kasvainta, iso ja pienempi. Suolisto oli myös täynnä syöpäuutetta. Syöpä on tehnyt myös kaksi etäispesäkettä, toisen maksaan ja toisen keuhkoihin.
Ei mitään oireita
Viimeinen syöpä tuli ilmi niin, että sain suolistosyövän vuonna 2020 leikanneelta lääkäriltä viime keväänä kehotuksen mennä TT-kuvaan eli tietokonetomografiaan. Olin leikkauksen jälkeen käynyt kerran kontrollissa, paksusuolen tähystyksessä, eikä silloin löytynyt mitään. Mutta toisessa kontrollissa, TT-kuvassa löytyi uusi suolistosyöpä.
Lääkäri totesi löydösten jälkeen, että me emme anna periksi, sinä olet sellainen rautarouva, että kyllä sinä tästä selviät.
Erikoisinta on, ettei minulla ole sairaudesta mitään oireita. Ei ole koskaan ollut kipuja missään syövässä. Ainoa oire on, että jos syön vähänkin liikaa ja vatsa tulee täyteen, tulee kamala olo. Yritän siis pitää varani, etten syö liikaa.
Vatsa toimii syövästä huolimatta säännöllisesti, mutta uloste on aina, ensimmäisen suolistosyöpäleikkauksen jälkeen ollut väriltään vaalean keltaista. Minun pitikin kysyä lääkäriltä, minkä väristä syöpäkudos on, mutta unohdin.
Kuin kuoleman kielissä
Keväällä 2024 löytynyttä uutta syöpää ryhdyttiin kesällä hoitamaan. Sain heinäkuussa yhden erän sytostaatteja suoneen, jonka jälkeen oli kahden viikon pillerikuuri. Sitten piti olla viikon tauko, ja sama uudelleen. En kuitenkaan selvinnyt toiselle jaksolle, kun taukoviikolla tulin niin huonoon kuntoon, etten pysynyt pystyssä. Olin neljä viikkoa sairaalassa. Suurimman osan ajasta en tiennyt tästä maailmasta mitään. Näin hallusinaatioita ja olin sekava. Lääkäri totesikin miehelleni, että jos kotona on vielä niitä pillereitä, joita käytin, pitää ne heti hävittää. Yhtäkkiä sitten sairaalassa huomasin, etten ollut enää yhtä väsynyt kuin aikaisemmin ja viimeisen viikon toivuin kotikunnan vuodeosastolla.
Ei lääke väärä ollut, olihan se suolistosyövän hoitoon tarkoitettu lääke, mutta se oli minulle liian vahva, enkä kestänyt sitä. Syöpiä hoidetaan myös pillereillä, ja minun tapauksessani niiden tarkoitus oli kuivattaa syöpäuute pois suolistosta, ja sen ne lääkäreiden mukaan tekivätkin. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä muuta hoitojakso kropassani teki. Se, että menin niin huonoon kuntoon osoittaa, että ainakin jotakin tapahtui.
Minua kehotettiin hoidosta toipuakseni syömään runsaasti proteiinia ja juon edelleen silloin tällöin proteiinijuomia, jottei kunto laske. Olen huomannut, että niillä on selvä merkitys. En vielä jokin aika sitten jaksanut nousta saunan lauteille, ei ollut voimaa kiivetä. Mutta viimeksi, kun ystävättäreni kanssa lämmitimme saunan, nousin lauteille kevyesti kuin hyttynen.
Minua varoitettiin, etten saa laihtua yhtään, ja nyt proteiinijuomien myötä olenkin saanut vähän lisää painoa. Se, että olen lihonut, tarkoittaa minusta, että voin aika hyvin.