Hyvään elämään kuuluu myös vaikeuksia. Niistä selviäminen on sosiaalipsykologi, valtiotieteen maisteri, psykoterapeutti Krisse Lipposen mukaan onnellisuuden ytimessä. Hän yhdistää ohjaus-, koulutus ja psykoterapiatyössään ratkaisukeskeisiä menetelmiä positiivisen psykologian tutkimustietoon.
”Puhun työssäni paljon toiminnasta ja osallisuudesta. Niin yksilön kuin työyhteisön hyvinvoinnissa on pitkälti kyse ihmisen kyvystä toimia, osallistua ja kokea olevansa hyödyllinen osa yhteisöä. Hyvinvointi ja resilienssi rakentuvat tälle pohjalle.”
Lipposen mukaan myönteiset tunteet ja ihmissuhteet, omien ja ympäristön vahvuuksien tunteminen ja oma toimijuus mahdollistavat selviämisen vaikeissakin elämänvaiheissa.
”Hyvinvoinnin ulottuvuuksia luodaan ja kasvatetaan, kuten kaikkia taitoja, harjoittamalla niitä jatkuvasti.”
Harjoittelupaikkoja elämä tarjoaa joka päivä.
”Opettele havainnoimaan, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Oliko hyvän mielen lähteesi tänään esimerkiksi kupillinen kahvia aamun avauksena, ystävän tapaaminen tai mukava rupatteluhetki kaupan kassan kanssa.”
”Kokeile tietoisesti tunnistaa myönteisiä ajatuksia. Pysähdy havainnoimaan, miltä myönteinen tunne tuntuu sinussa kehollisesti. Ajatus on aina nopeampi kuin kehollinen tunne, siksi sen äärellä voi viipyillä, ja siksi tunne myös jää kehoon.”
TAIDOSTA TAVAKSI
Lipponen toteaa, että särkynyt sydän on fyysisestikin totta ja mitattavissa oleva ilmiö, mutta sen vaikutusmekanismi fyysiseen terveyteen on hyvin monimutkainen asia, joten suoria johtopäätöksiä vahvojen, negatiivisten tunteiden vaikutuksesta esimerkiksi sydäninfarktiriskiin ei hänen mielestään voi niin vain vetää.
Fyysinen terveys on monen tekijän summa: iän, geenien, elämäntapojen ja sattuman sanelemaa.
”Se on todettu, että myönteiset ajatukset ja tunteet vaikuttavat fyysiseen hyvinvointiin, toki nekin hyvin monitahoisesti, kuten esimerkiksi terveyttä tukevien valintojen kautta. Esimerkiksi jos tietää geneettisen riskinsä tiettyihin sairauksiin, niin myönteisyyden voimalla voi olla vahvempi tekemään hyvinvointia vahvistavia valintoja.”
Lipponen kannustaa hakemaan itselleen onnellisuuden lähteitä ja hakeutumaan niiden keitaalle; virittäytymään vuorovaikutustilanteissa positiivisuuden taajuudelle.
”Syvimmiltään resilienssi on elinvoiman säie, joka mahdollistaa hyvinvoinnin tilanteissa, joita elämä tuo eteen, myös ikävissä tilanteissa. Kyky selviytyä vastoinkäymisistä ja sopeutua muutoksiin, säilyttäen toimintakyky ja hyvinvointi luodaan ja sitä ylläpidetään omilla teoilla, oppimisella ja asenteilla. Resilienssin arjessa uusiutuvan luonteen vuoksi sitä voidaan siis vahvistaa jokapäiväisissä kohtaamisissa ja tilanteissa”, hän kiteyttää.
Yksin ei tarvitse vaikeuksien läpi puurtaa, eikä toki läpi iloistenkaan asioiden.
”Ennen kaikkea vaikeuksista selviämiseen ihminen tarvitsee läheisten tukea ja ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia”, Lipponen alleviivaa ihmisyyden sosiaalista ydintä.
Positiivinen ajattelu ja hyvän huomaaminen eivät aina onnistu nappia painamalla. Positiivisuuden langan päästä saattaa olla vaikea saada ja pitää kiinni. Harjoittelu tekee siinäkin mestarin. Lipponen kannustaa tässäkin kohtaa toimimaan.
”Kokeile pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjoita nukkumaan mennessäsi päiväkirjaan päivän aikana kokemiasi kiitollisuuden aiheita, vaikkapa kolmesta viiteen asiaa. Vähitellen huomaat, että alat suuntautua mielessäsi havaitsemaan hyviä asioita, joita päivä tuo tullessaan. Tämä alkaa skannautua myös kokonaisuudessaan ajattelutapaasi. Hyvän huomaaminenkin on opittu - ja opittavissa oleva - taito ja tapa.”