Entisöijä Peter Hirvosen, 68, käsien kautta on vuosikymmenien varrella kulkenut valtava määrä antiikkiesineitä – huonekaluja, lamppuja, kehyksiä, pienoismalleja, antiikkiaseita. Tullessaan jotkut niistä ovat olleet hyvinkin huonossa kunnossa.
Mutta entisöintityössä Hirvosta viehättävät juuri haasteet.
– Mitä vaikeampi työ, sitä parempi. Vaikeassa työssä onnistuminen tuo tyydytystä. Kyllästyn ja turhaudun, jos työ on liian yksinkertaista.
Entisöinti on huonekalun palauttamista entiseen, alkuperäiseen asuunsa. Työssä pitää olla tarkka – lopputuloksen täytyy olla juuri oikeanlainen, eikä vain vähän sinnepäin. Sen takia työhön menee usein paljon aikaa.
– Käsityön taitajia ei enää ole paljon. Maailma on standardisoitunut ja tullut jotenkin monotoniseksi… ostetaan kaikki kaupasta, eikä mitään enää korjata. Kun jokin esine menee rikki, se heitetään pois ja ostetaan uusi.
– Minä kuitenkin ajattelen, että periaatteessa kaiken voi korjata, ja siihen koko minun toimintani perustuu.
Kiinnostus jo lapsuudessa
Sekä Peter Hirvosen kiinnostus antiikkiin että puutyötaidot ovat perua jo lapsuudesta.
Hirvosen äiti oli aikanaan sotalapsena Tanskassa. Hänet adoptoitiin perheeseen, joka omisti 1600-luvulta olevan ison, antiikkiesineitä täynnä olevan kartanon Jyllannissa. Äiti tuli lapsuutensa jälkeen Suomeen ensimmäisen kerran vasta 17-vuotiaana. Suomen kielikin oli unohtunut, mutta hän tutustui Peter Hirvosen isään, meni naimisiin ja jäi Suomeen.
– Yhteydet Tanskan-kotiin kuitenkin säilyivät tiiviinä, ja niinpä minäkin pääsin jo lapsena käymään Tanskassa. Kartano ja sen antiikkihuonekalut tekivät minuun suuren vaikutuksen, se oli lapsen silmissä aivan uskomatonta. Kaikki oli niin erilaista kuin kotona Suomessa, Hirvonen kertoo.
– Myös isänpuoleisella isoisälläni oli vanhoja tavaroita. Ja kun hän oli näppärä käsistään, häneltä sain ensimmäiset käsityöopit. Sain touhuta puutyövajassa, ja isoisä sitten siivosi jäljet, Hirvonen nauraa.
Hirvonen ei oikeastaan valinnut ammattiaan, vaan ammatti taisi valita hänet.
– Ensin minusta piti tulla taiteilija. Kävin Vapaata taidekoulua, ja siellä tutustuin antiikkikauppiaaseen, joka sitten antoi minulle ensimmäiset entisöintityöt, ja siitä tämä lähti.
– Aluksi entisöinti oli vain harrastus, ja olin muualla päivätöissä, muun muassa rakennustyömailla, koska piti saada rahaa elämiseen.
Kun työt onnistuivat hyvin, sana kiersi ja töitä alkoi tulla enemmän ja enemmän, ja aina yhä vaativampia.
– Oman toiminimen perustin vuonna 1988.
Monenlaiset taidot tarpeen
– Huonekalujen entisöinti on perinteinen käsityöammatti, jonka harjoittaminen edellyttää monipuolista tietotaitoa ja kokemusta, pohtii Hirvonen.
Ammatissa tarvitaan tietoa huonekalujen tyyleistä ja valmistusmenetelmistä sekä perinteisten työmenetelmien hallintaa ja materiaalien tuntemusta.
Hirvonen on itse opetellut paljon alaan liittyvää taitoa ja työmenetelmiä, mutta hän on käynyt myös puusepän ja mallipuusepän kursseja.
– Ja sitten opettelin myös metallityöt, sorvaamisen, jyrsimisen ja juottamisen, vaikka puutöiden kanssa aloittaessani en olisi ikinä uskonut, että ryhdyn metallitöitäkin tekemään.
– Mutta ei tämä homma oikein kannata ja menee hankalaksi, jos pitäisi viedä esineitä eri työvaiheissa useille eri alojen asiantuntijoille laitettavaksi. Minä olen hiukan tällainen Pelle Peloton, teen kaikkea.
Hirvonen tarvitsi kerran tietyssä kulmassa poratut reiät metalliosaan. Hän kävi koneistamolta kysymässä, mitä kyseisen osan poraaminen maksaisi. Vastaus oli, ettei koneistamon kannata edes lähteä poraamaan yksittäiskappaletta. Osia pitäisi olla tuhansia, koska on erikseen tehtävä koneeseen ohjelma, jotta työn ylipäätään voisi tehdä. Ja sen ohjelman tekeminen maksaisi ainakin kaksi tuhatta euroa.
Niinpä Hirvonen nyttemmin tekee tarvittavat poraukset itse.
– Totta kai minulla menee siihen paljon aikaa, koska joudun laskemaan ja kohdistamaan ja suuntaamaan, ja sitten tekemään sen käsin. Mutta silti se tulee tehdyksi paljon halvemmalla.
– Eihän siinä ole järkeä, että asiakas joutuisi maksamaan tähtitieteellisen summan esineestä. Korjaamattahan se silloin jäisi.