Kohtelias nuori mies lähestyy lounasruokailuaan lopettavaa Ari Vatasta.
– Anteeksi. Saisinko tähän kirjaan nimikirjoituksenne, hän kysyy.
– Totta kai, vastaa Vatanen.
Hän ottaa ojennetun kirjan käteensä, se on hänen edesmenneen ystävänsä Vesa Väisäsen 1980-luvun puolivälissä kirjoittama teos rallin maailmanmestaruuden vuonna 1981 voittaneesta, Tuupovaarasta autourheilun huipulle ponnistaneesta miehestä.
”Elämä on upea lahja, mutta hauras”, Vatanen kirjoittaa nimikirjoituksensa yläpuolelle.
Hetken kuluttua Ari Vatanen katsoo Kangasalla Mobilia-automuseon pihan edustalla aukeavalle Längelmäveden selälle. Järvi on tyyni, usein tuulisella selällä ei näy juurikaan aaltoja.
– Elämää ei voi kesyttää, elämä kesyttää meidät, sanoo Vatanen ennen kuin hän kiiruhtaa Mobilian yhteydessä toimivan Rallimuseon järjestämän tapahtuman näytösajoon.
Tuskin kenenkään autourheilun huipputasolle yltäneen kilpailijan uralla on ollut yhtä paljon valoa ja varjoa kuin maailmanmestari Ari Vatasella. Hän oli parhaimmillaan satumaisen nopea. Nopeus toi arvokkaita voittoja, mutta aiheutti myös romua ja loukkaantumisia. Keväällä 70 vuotta täyttänyt Vatanen voitti rallin maailmanmestaruuden, mutta hän myös melkein menetti henkensä ralliauton ratissa.
– Olen maalannut elämäni taulua voimakkain värein, ja aina välillä maalia on roiskunut runsaastikin kehysten ulkopuolelle. Mutta olen sitä mieltä, että elämää pitää elää täysillä.
Auton ratissa hän on yhä se pieni karjalaispoika, joka rakastui autoihin ja ralliin lopullisesti valoisana kesäyönä vuonna 1964, jolloin Kuopio-rallin reitti ulottui Tuupovaaraan saakka.
– Äitini ja sisarukseni menivät nukkumaan iltakymmeneltä, ja minä otin polkupyöräni. Poljin muutaman kilometrin matkan erikoiskokeelle, jossa tiesin olevan yhden vaikean mutkan. Erikoiskoe ajettiin yöllä, mutta siellä minä olin ojan penkalla odottamassa ralliautoja useita tunteja ennen erikoiskokeen alkua, Vatanen kertoo.
Erityisen vaikutuksen Vataseen teki 1960-luvun suosittu ja menestyksekäs ralliauto Volvo PV.
– Kun näin PV:n kuljettajan pakottavan auton kääntymään mutkaan, olin myyty. Haltioiduin täysin. Kehoni jäi tien penkalle, mutta sieluni lähti auton mukaan. Tuosta yöstä lähtien olen juossut omien unelmieni perässä.
Lue lisää Hyvä Elämän numerosta 7/2022!
