Kannanoton allekirjoittajat vaativat, että hyvinvointialueet:
- parantavat ympärivuorokautisen palveluasumisen saatavuutta,
- varmistavat riittävän henkilöstön ja osaamisen, ja
- turvaavat iäkkäiden ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutumisen ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa lisättävä
Iäkkäistä suuri joukko jää tällä hetkellä vaille tarvitsemaansa ympärivuorokautista palveluasumista. Samaan aikaan myös kotihoitoa saa yhä harvempi. Hyvinvointialueiden tulee arvioida ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkomäärän riittävyyttä ja varmistaa, että palvelua järjestetään iäkkäiden todellista tarvetta vastaavasti.
”Hoivapaikkaa valittaessa on otettava paremmin huomioon iäkkään oikeus saada palvelua omalla kielellään sekä oikeus säilyttää yhteys perheeseensä ja muihin läheisiinsä. Hyvinvointialueilla on tässä vielä paljon parantamisen varaa”, toteaa Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara.
Työntekijöiden määrää ja osaamista lisättävä
Tällä hetkellä ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on usein liian vähän työntekijöitä suhteessa iäkkäiden asukkaiden tarpeisiin. Lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueet varmistamaan, että ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstön määrä ja osaaminen vastaavat asukkaiden tarpeita. Tämä koskee sekä hyvinvointialueen itse tuottamia että kilpailutusten kautta hankittuja palveluja.
”Hyvinvointialueet vastaavat siitä, että iäkkäiden oikeudet riittävään hoivaan, turvallisuuteen ja itsemääräämiseen toteutuvat käytännössä. Talouden sopeuttaminen ei saa vaarantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista niiden iäkkäiden kohdalla, jotka ovat kaikkein eniten palveluista riippuvaisia”, toteaa vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo.
Asukkaiden itsemäärääminen ja turvallisuus varmistettava
Iäkkäiden ympärivuorokautisesta palveluasumisesta puuttuu asukkaiden itsemääräämistä turvaava lainsäädäntö. Siitä huolimatta hyvinvointialueiden tulee varmistaa, että ympärivuorokautisessa palveluasumisessa kunnioitetaan iäkkäiden itsemääräämisoikeutta ja pidetään asukkaiden toiminnan rajoittamista aina viimesijaisena keinona. Rajoittamistoimien vähentämiseksi on etsittävä muita keinoja, joilla varmistetaan asukkaiden turvallisuus.
”Riittävä henkilöstön määrä ja heidän osaamisensa rajoittamistoimien välttämiseksi sekä iäkkäiden asukkaiden tarpeisiin sopiva fyysinen ympäristö ovat muun muassa keinoja vähentää rajoitustoimien käyttöä hoivakodeissa”, sanoo Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n toiminnanjohtaja Virpi Dufva.
Allekirjoittajat:
Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry
Eläkeliitto ry
Eläkeläiset ry
Folkhälsan
Ihmisoikeuskeskus
Ikivihreät eläkeläiset ry
Kansallinen senioriliitto ry
KRELLI Kristilliset eläkeläiset ry
Muistiliitto ry
Omaisena edelleen ry
Svenska pensionärsförbundet rf
Vanhusasiavaltuutettu
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl ry
