Syöpäepäilyssä oireiden selvittämisen tulee edetä johdonmukaisesti ja viiveettä. Syövän diagnostiikkaan liittyy kuitenkin myös epävarmuutta. Oireiden taustalla on usein jokin muu syy kuin syöpä, eivätkä oireet aina viittaa selvästi vakavaan sairauteen. Tämä voi vaikeuttaa oireiden tunnistamista. Diagnostista epävarmuutta voidaan kuitenkin vähentää ja diagnostiikan osuvuutta parantaa turvaamalla hoidon jatkuvuus, ammattilaisten osaaminen, selkeät hoitoketjut sekä viiveetön pääsy diagnostisiin tutkimuksiin.
Viiveiden vähentäminen edellyttää koko potilaan polun tarkastelua
Tunnistettavat hoitoviiveet ovat joko potilaslähtöisiä tai terveydenhuollon järjestelmiin liittyviä. Viiveitä voi syntyä oireiden havaitsemisen ja hoitoon hakeutumisen välillä, ensimmäiseen ammattilaisen arvioon pääsyssä, syöpäepäilyn heräämisessä sekä diagnostisten jatkotutkimusten toteutumisessa. Joissakin tapauksissa diagnoosin varmistaminen edellyttää runsaasti lisäselvittelyitä, jolloin hoidon aloittaminen tavoiteaikataulussa voi olla haastavaa.
”Hoitoviiveiden korjaamiseksi tarvitaan useita ratkaisuja. Kansalaisten ja ammattilaisten ymmärrystä tutkimuksia edellyttävistä oireista on vahvistettava, jatkotutkimuksiin pääsyn ongelmakohtiin on puututtava sekä ammattilaisten kliinistä arviointia ja päätöksentekoa on tuettava”, toteaa Kansallisen syöpäkeskuksen FICANin johtaja Tomi Mäkelä.
Kansalliset suositukset ja hoitoketjut määriteltävä ja vietävä arjen työhön
Kansallisessa syöpästrategiassa on tunnistettu tarve laatia ja ottaa käyttöön muiden pohjoismaisten mallien mukaisesti oire- ja lähetekriteerit osana syöpäkohtaisia hoitoketjuja. Kriteerit tukevat syöpäepäilyn tunnistamista ja määrittävät, milloin ja miten potilas ohjataan jatkotutkimuksiin.
Oire- ja lähetekriteerien tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus kansallisten diagnostiikka- ja hoitosuositusten sekä niihin perustuvien hoitoketjujen kanssa. Hoitoketjut määrittävät tutkimusten ja hoidon etenemisen, eri toimijoiden vastuut sekä syöpäkohtaiset tavoiteajat. Hoitoketjujen tulee kattaa koko hoitopolku perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Käyttöönotto edellyttää ammattilaisten osaamisen tukemista ja riittäviä alueellisia resursseja sovittujen käytäntöjen toteuttamiseen.
”Yhteiset erikoisalakohtaiset oire- ja lähetekriteerit ja hoitoon pääsyn tavoiteajat tukevat yhdenvertaista ja oikea-aikaista diagnostiikkaa ja hoitoa, mutta niiden rinnalla tarvitaan myös palvelujärjestelmään riittävä diagnostinen kapasiteetti ja selkeä vastuu selvittelyn etenemisestä. Tavoitteena on, että potilas pääsee oikeisiin tutkimuksiin ja hoitoon ilman vältettävissä olevia viiveitä”, sanoo FICANin ylilääkäri Timo Nykopp.
Yhtenäisten hoitokäytäntöjen lisäksi tarvitaan kattavaa, kansallisesti vertailukelpoista tietoa, jotta tiedämme, miten syövän diagnostiikka ja hoito Suomessa toteutuvat, missä viiveitä syntyy ja millaisia hoitotuloksia saavutetaan. Muissa Pohjoismaissa syövän kansalliset laaturekisterit ovat olleet käytössä jo pitkään. Laaturekisterien avulla hoidon laatua, oikea-aikaisuutta ja tuloksia voidaan seurata ja raportoida avoimesti sekä kehittää toimintaa tiedon perusteella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen Syöpärekisterin ja FICANin yhteisessä laaturekisterityössä pilotoidaan parhaillaan syöpäkohtaista laadunseurantaa. Työn jatkuvuus ja laajentaminen on turvattava.
Strategian toimeenpano tarvitsee päätökset ja yhteisen vastuun
Kansallisia diagnostiikka- ja hoitosuosituksia, oire- ja lähetekriteerejä, hoitoketjuja sekä laaturekisterityötä on edistettävä yhtenä kokonaisuutena. Toimeenpano edellyttää poliittista tahtotilaa, selkeää kansallista johtamista, sovittua vastuunjakoa, alueellista toteutusta ja riittävää rahoitusta. Viime kädessä kyse on arvovalinnasta: millaista syövän hoitoa Suomessa halutaan tarjota ja miten sen yhdenvertaisuus, laatu ja saatavuus turvataan.
“Strategian tiekartta linjaa kansallisesti yhtenäisten toimintatapojen kehittämisen. Toimeenpano edellyttää päätöksiä vastuista ja resursseista sekä suositusten viemistä käytäntöön, jotta potilaiden yhdenvertainen ja oikea-aikainen diagnostiikka ja hoito toteutuvat koko maassa”, sanoo FICANin johtoryhmän puheenjohtaja Hanne Kuitunen, joka toimii myös kansallisen syöpästrategian toimeenpanon käynnistämisen ohjausryhmän puheenjohtajana.
Syövän varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen pääsy tutkimuksiin ja hoitoon ovat kansallisen syöpäkeskuksen julkaisemien hallitusohjelmatavoitteiden yksi keskeinen ratkaisu. FICAN esittää, että seuraava hallitus sitoutuu kansallisen syöpästrategian toimeenpanoon tiekartan mukaisesti ja varaa siihen 139 miljoonaa euroa vuosille 2027–2031.
