Page 63 - Hyvä Elämä 8/2021

Torppa
rantatörmällä
ikivanhan
korpikuusen
suojassa
odottaa pitkästä
aikaa täyttä
kesähyörinää
ympärillään.

Mökkirannan
marraskuun
värit ja rauha.

Aitan vintiltä löytyivät kelkka sekä potku- silloin ja toteuttaa vapaana jotakin sellaista,
kelkka, mutta täällä Suomen etelässä ei paljon mistä ei sodanjälkeisessä köyhyydessä voinut
ole toivoa jaksamisen ylläpitämisestä laskette- uneksiakaan.
lemalla rantatörmän lumipenkalta jäälle. Pää- Kyse on jostakin selittämättömästä, henki-
sisiköhän kevättalvella pilkkimään? sestä, täyttymyksestä.
Tekemistä tuolla Venemäellä riittää loppuelä- Eläkkeelle päästyä sitä alkaa herkästi kuulos-
mäkseni! Sen vuoksi sen juuri halusin. tella kroppaansa. Milloin ottaa rinnasta, mil-
Olen ihmeissäni koko hankkeen vaiku- loin kolottaa konteissa, milloin nipistää mis-
tuksista koko elämääni. Koen, että minulla täkin. Sitä tiedostaa vain kolesteroliuhkan,
on uusi tulevaisuus. kakkostyypin diabeteksen ja tekonivelleik-
Ajatukset viimeisten elinvuosien väistämät- kausten jonot.
tömästä raihnaisuudesta pyyhkiytyivät pois. Vähitellen ilmaantuu uusia viitteitä tervey-
Rohkeus palasi. den kulumisesta, luopumisesta, – ja lääkäri
Minä jaksan! Fyysinen ryskäminen tekee vain sanoo, että lähetti reseptin apteekkiin,
hyvää, siinä tuntee elävänsä. Risusavotta on näkemiin. Lupaa soittaa laboratoriotulokset.
terveellistä. Hoito loppuu siihen, mistä sen pitäisi alkaa.
Lapsena elämä pientilalla oli samanlais- Itse on otettava selvää vaivoistaan, opetelta-
ta kuin Venemäen tontilla. Silloin olisin kui- va itsenäinen omahoito. Onneksi on internet.
tenkin mieluummin ollut tekemättä mitään, Tieto tuo turvaa. Olen oppinut tuntemaan
vain onkinut, haaveillut ja lueskellut. Nyt voin kroppani ja hoitamaan sitä. Ei pelottanut pu-
palata lapsuuteen, liikkua yhtä paljon kuin sikossa ryskätä. Tunsin itseni nimenomaan !

Hyvä Elämä 63!